Erityismatkalla

Viimeinen viikko on ollut yksi saatanan työmaa. Kaikki alkoi siitä, kun Konsta sai yöllä epilepsiakohtauksen ja annoin kohtauslääkkeen. Poikahan meinasi tukehtua ja hengitys meni todella rajun kuuloiseksi. Siinä sitten yön valvoin valmiina soittamaan ambulanssin jos tila romahtaa lisähapesta huolimatta. Aamulla suuntasimme sairaalaan vielä varmuuden vuoksi tarkastamaan pojan voinnin. Kaikki oli ihan hyvin ja saatiin suun kautta annettavan lääkkeen tilalle peräruiske. Tuli seuraava yö ja uusi kohtaus. Siitä selvittiin ilman lääkkeitä, mutta toinen lähes kokonaan valvottu vuorokausi oli takana. Tuli kolmas yö ja kohtauksia ei tullut. Sen sijaan Peppi huusi koko yön. Ja kolmas vuorokausi mitättömillä unilla alkoi neuvolakäynnillä. Ikää pienillä on jo huimat 8kk ja molemmat kasvavat mainiosti. Neuvolassa mietin olenkohan tulossa kipeäksi, kun oma olo on hieman heikko. Tuli neljäs yö ja Konsta sai taas kohtauksen. Taas annoin lääkettä, tosin tällä kertaa uutta ja valvoin yön. T