Erityismatkalla

"Annoit mulle unelman, matkan uskomattoman. Ootko siellä kun mä tuun? Saanko taas sua koskettaa?" Sieltä se päivä saapui. Se kauan pelätty päivä saapui. Torstaina aamuyöllä heräsin mun puhelimen soimiseen. Näytössä oli vain numero, mut sisimmässäni tiesin puhelun olevan sairaalasta. Lääkäri soitti ja kertoi Konstan tilan olevan huono. Vointi oli hetkessä romahtanut ja sykkeet oli laskussa. Samantien ylös sängystä, vaatteet päälle, Pepille maitoa ja yökkäri päällä kaukaloon. Meillä oli yöhoitaja kotona, joka lähti viemään meitä sairaalaan. Noustiin rampista 5 tielle ja mun puhelin soi taas. Taas pelkkä numero. Kello oli 4.09 ja vastasin. Konsta oli nukkunut pois 4.06. Itkin koko matkan sairaalaan. Matka tuntui ikuisuudelta.  Huone 4 luki ovessa ja romahdin. Mun pieni poika oli lempihoitajan sylissä ja näytti nukkuvalta. Otin pojan syliin, suukotin, itkin, kuvasin ja lauloin. "Ethän pelkää pimeää siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan ei p

Konsta toipui influenssasta ja pääsi kotiin. Uudet epilepsialääkkeetkin tuntui toimivan hyvin. Vietettiin muutama päivä kotona melko rauhallisissa merkeissä. Toipuminen oli vielä kesken ja Konstaa yskitti kovasti. Sitten yskä vain paheni ja paheni. Limaa alkoi tulla hirveästi suusta ja saturaatio heitteli kovasti. Sitten alkoi epilepsiakohtaus, joka täytyi lääkitä. Lääkkeen annon jälkeen saturaatio pyöri 85-65 välillä tunnin ja Konsta itki paljon. Soitettiin ambulanssi kuljettamaan poikaa sairaalaan. Sairaalassa otetiin keuhkokuvat ja niissä näkyi, että Konstan keuhkot on täynnä limaa. Antibiottikuuri aloitettiin ja lääkäri puhui keuhkokuumeesta. Yöllä Konsta ei enää pärjännyt pelkällä lisähapella ja hänelle pistettiin hengitystuki. Meni muutama päivä ja Konstan olo näytti hyvältä. Lääkärin mielestä oli sopiva aika alkaa vieroittaa Konstaa hengitystuesta. Vieroitus ei onnistunut ja hengitystuki jätettiin. Siinä vaiheessa käytiin ensimmäinen keskustelu, ettei Konsta välttämät