Melkein hyvästit

Konsta toipui influenssasta ja pääsi kotiin. Uudet epilepsialääkkeetkin tuntui toimivan hyvin. Vietettiin muutama päivä kotona melko rauhallisissa merkeissä. Toipuminen oli vielä kesken ja Konstaa yskitti kovasti. Sitten yskä vain paheni ja paheni. Limaa alkoi tulla hirveästi suusta ja saturaatio heitteli kovasti. Sitten alkoi epilepsiakohtaus, joka täytyi lääkitä. Lääkkeen annon jälkeen saturaatio pyöri 85-65 välillä tunnin ja Konsta itki paljon. Soitettiin ambulanssi kuljettamaan poikaa sairaalaan.

Sairaalassa otetiin keuhkokuvat ja niissä näkyi, että Konstan keuhkot on täynnä limaa. Antibiottikuuri aloitettiin ja lääkäri puhui keuhkokuumeesta. Yöllä Konsta ei enää pärjännyt pelkällä lisähapella ja hänelle pistettiin hengitystuki. Meni muutama päivä ja Konstan olo näytti hyvältä. Lääkärin mielestä oli sopiva aika alkaa vieroittaa Konstaa hengitystuesta. Vieroitus ei onnistunut ja hengitystuki jätettiin. Siinä vaiheessa käytiin ensimmäinen keskustelu, ettei Konsta välttämättä selviä tästä.

Viime viikon perjantaina Konstan luona vieraili useampi lääkäri. Tilanne näytti todella huonolta. Konsta ei pärjää ilman hengitystukea ja kotiin ei poikaa enää saataisi hengitystuessa. Oli aika tehdä ratkaisu. Siirretäänkö Konsta loppuelämäkseen laitoshoitoon vai irroitetaanko hengitystuki ja annetaan pojan nukkua pois. Lääkäri myös suositteli miestä jäämään pois töistä, koska tila on pojalle hengenvaarallinen. Viikonlopun yli pidetään hengitystuessa ja alkuviikosta on aika tehdä päätökset.

Päädyttiin hengitystuesta irroittamiseen. Se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Viikonloppuna puhuttiin hautajaisista ja mietittiin miten toimitaan. Itkettiin ja vierailiin perheenä Konstan luona. Otettiin kasapäin videoita ja kuvia. Ahdisti ja pelotti. Tässäkö tää nyt on. 10kk poikaa ollaan saatu meidän kanssa pitää.

Tuli maanantai ja ajettiin miehen kanssa sairaalaan. Peppi annettiin hoitajien mukaan ja Konsta irroitettiin hengitystuesta. Saruraatio romahti viiksille siirron yhteydessä, mutta nousi hyväksi. Lääkäri sanoi, että se voi kestää kauemminkin. Siinä sitten istuttiin useampi tunti miehen kanssa ja siliteltiin poikaa. Otettiin lisää kuvia ja seurattiin saturaatiota. Odotettiin ja odotettiin. Ei siinä oikein osannut edes olla. Olo oli todella levoton. Mietti vain kauan vielä viimeiseen hyvästiin. 

Lääkäri saapui uudelleen ja oli todella ihmeissään. Konsta hengitti hyvin, saturaaio oli täydellinen vain 1/2l lisähapella ja hengitys oli parempaa kuin aikoihin. Konsta siis taisteli eikä päättänytkään luovuttaa. Lääkäri totesi, että tiistaina tai viimeistään keskiviikkona voidaan viedä Konsta kotiin. Olo oli melko sekainen. Juurihan me tultiin hyvästelemään meidän poika ja nyt saadaankin viedä hänet elossa kotiin. 

Ja tiistaina me tuotiin poika takaisin kotiin. Elossa ja melko hyvinvoivana. Edelleen ei voida tietää milloin on viimeinen päivä. Se voi tulla infektion, epilepsiakohtauksen tai hiilidioksidi-arvojen takia. Se voi olla huomenna tai vuoden päästä. 

Viikonloppu oli henkinen helvetti. Se tunne, kun odotat menettäväsi oman lapsesi on ihan hirveä. Toivoa ei juurikaan anneta ja ihme voisi enää tilanteen muuttaa. Olet valmis hyvästelemään ja sitten se ihme tapahtuukin. Surusta hämmennyksen kautta iloon tai jotain sinnepäin. En vielä itsekkään ihan tajua miten tunnen. 

Kuvaaja: Nannet