Erityismatkalla

En muista millon oon nukkunut kunnolla ja sikeästi pidempään kuin 1-2h. Eilen illalla meinasi taas pää hajota. Kello oli lähempänä puoltayötä ja laitteet piippasi jatkuvasti. Millon oli letku mutkalla ja milloin maito valunut. Välillä saturaatiot laski ja syke nousi. Sitten oli nalle naamalla ja se kiukutti. Ja viimein vauvojen lisäksi itketti jo äitiäkin. Menen makaamaan sänkyyn mahalleen, en jaksa edes mennä peiton alle. Enemmän ärsyttää sieltä lämpimästä sitten nousta. Makaan mahallani ja jokapaikkaan koskee. Oksettaa. Väsyttää vain niin paljon että meinaan oikeasti oksentaa. Itkettää. Haluan vaan nukkua hetken, ihan hetken ilman yhtään piippausta. Ahdistaa ja sitten itkettää lisää. Vihdoin useamman tunnin jälkeen vauvat nukkuu ja on hiljaista. Uskallan mennä peiton alle makaamaan hetkeksi. Oon yksinkertaisesti niin loppu etten enää saa unta. Olo on niin heikko, etten tiedä pääsenkö ylös sängystä. Viimein nukahdan hetkeksi. Seuraava herätys. Joka paikka on aivan jumissa. Pää ei

Ollaan saatu nyt pitkästä aikaa olla kuukausi ihan kotona. Muutama kääntyminen sairaalassa on tehty, mutta osastolle ei ole tarvinnut onneksi jäädä kertaakaan! Konsta on ollut hieman nuhaisen oloinen viimeaikoina, mutta kotona olevilla laitteilla on saatu poika pysymään kunnossa. Pepin kanssa käytiin tarkastuttamassa suun jänteet. Huuli- ja kielijänne olivat molemmat selkeästi kireitä. Huulijänne tosin oli venynyt jo melko hyvin. Lääkärin kanssa tovit keskusteltiin ja päädyttiin ainakin toistaiseksi jättää leikkaamatta. Lääkäri ei nähnyt tarpeeksi suurta avun mahdollisuutta ja imetyksen kanssa ei ongelmia ole, joten parempi jatkaa entisellään. Mua on viimeaikoina yllätetty ja ilahdutettu monet kerrat niin monikkoäitien kuin muidenkin toimesta. En ole tuntenut tälläistä kiitollisuutta varmaan koskaan ennen. On niin upeaa huomata miten ihania ihmisiä todellakin on! Nyt meidän perhe siirtyy viettämään joulua ja toiveissa on saada viettää se yhdessä! Joten ihanaa joulua

Viime aikoina on taas alkanut pyöriä päässä onko enemmän edessä vai takana. Konsta on jo 7kk. Onko se mahdollisesti jo enemmän, kuin se mitä tulee vielä olemaan. Ennusteet on tietysti vain ennusteita, mutta silti sitä välillä miettii. Toisaalta Konsta on todella hyväkuntoinen ja vointi on tällä hetkellä hyvä. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, että jopa ihan perus flunssa voi pojan meiltä viedä.  Normaalisti äidit etukäteen suunnittelee 1v synttäreitä, juhlapyhiä tai ehkä jopa rippijuhlia. Mä mietin niiden sijaan hautajaisia. Kuka pappi, mitä lauluja ja minne poika haudataan. Tietynlaista lohtua se tuo, kun on jo jonkinlainen ajatus päässä. Ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin edessä. Ei nämä ajatukset jatkuvasti pyöri mielessä, mutta ei ne täysin poiskaan pysy.  Onneksi ilon hetkiäkin on. Konsta on fyssarin mukaan kehittynyt ja esimerkiksi kannattelee päätään paremmin kuin ennen. Sen lisäksi meidän Peppi on oppinut kunnolla kääntymään mahalleen ja kyljellään möngertää