Erityismatkalla

Tää elämä on ollut yhtä sairaalaa, kotia, ambulanssia, sairaalaa, kotia ja sairaalaa. En edes tiedä enää mistä aloittaisi tai kirjoittiasi. Tiivistettynä useita epilepsiakohtauksia, uuden lääkityksen kokeilua ja turhaksi toteamista. Sitten taas uusia lääkkeitä. Näiden kokeilujen lomassa oli aika taas koota lääkärit ja meidät vanhemmat kasaan. Oli aika pitää palaveri. Konstan tilanne on vakaa, mutta menehtyminen voi tapahtua milloin vain. Se voi tapahtua ilman epilepsiskohtausta tai infektiota. Infektioitakin on kuitenkin ollut paljon tähän mennessä. Nyt oli se hetki, kun lääkäreiden kanssa kävimme läpi toimintaohjeet. Kuinka toimimme jos Konsta menehtyy kotona. Kuinka jos sairaalassa. Onko meillä toiveita mitä haluamme tapahtuvan, jos poika menehtyy sairaalaassa. Jos poika menehtyy kotona osastolta saadaan hautauspalvelun numero ja poliiseja ei tarvita, koska Konstan terveydentila on mikä on. Tutkimuksia ei myöskään tarvita. Jos poika menehtyy sairaalassa, niin mulla

Viimeiset viikot ovat olleet todella haastavia. Kaikki alkoi siitä, että mä sain jonkun super-sitkeän flunssan. Sitten nousi kuume esikoiselle ja pian sen jälkeen Pepille. Sairastettiin ja yriteltiin toipua, kunnes Konstan vointi yllättäen muuttui radikaalisti.  Meillä oli Konstalla yöhoitaja, joka tuli herättämään mut 4.30. Konsta oli 4 aikaan saanut todella rajun epilepsia kohtauksen. Saturaatio oli tipahtanut 20 paikkeille ja kouristelut oli ravistelleet koko kroppaa. Mun herätessä tilanne oli edelleen epänormaali. Konsta oli aivan valkoinen ja tärisi todella kovasti. Kipulääkkeellä olo saatiin tasaantumaan ja aamulla suuntana oli taas sairaala. Sairaalassa päästiin melko pian tutkimus huoneeseen ja vaihtelin Konstan vaippaa, kun pojan silmät meni harmaaksi. Käänsin päätä ja sen jälkeen koko poika valahti harmaan siniseksi. Näytti ettei ollut enää elossa ollenkaan. Hoitajat tulivat viereen, kun aloin paniikissa itkeä et Konsta ei oo kunnossa. Samassa alkoi rajut kourist