Erityismatkalla

Me suunnattiin viime viikon alussa vihdoin Kuopioon Konstan kauan odotettuun peg-letkun asennukseen. Samalla reissulla oli suunnitteilla hoitaa Pepin mahdollisesti viimeinen sydänkontrolli Kuopiossa, sekä ruokatorventähystys-kontrolli. Toiveissa oli kotiutua viikonloppuna jos kaikki menee hyvin. Tiistaina saavuttiin KYS:iin ja tavattiin Konstan leikkaava Kirurgi. Käytiin asiat läpi ja lupaili, että mahdollisesti saadaan jo lopullinen Peg-nappi asennettua eikä tarvita ensiasennus-letkua. Siitä siirryttiin osastolle ja alettiin tutustua alustavasti hoitajan johdolla napin käyttöön ja hoitoon. Konsta kävi kylvyssä ja aamulla oli ensimmäisenä leikkauslistalla. Keskiviikkona ennen kahdeksaa Konsta lähti kohti leikkausta ja me Pepin kanssa suunnattiin sydänpolille. Pepin sydän sai "terveen paperit" eikä KYS:in seurantaa tarvita. Mikkelissä vielä seurataan, mutta senkin voi unohtaa jos ei muutoksia tapahdu. Konstan leikkaus itsessään meni hyvin ja saatiin suoraan

Pari päivää sitten tuli kuusi kuukautta täyteen. Tuntuu ihan uskomattomalta. Mun elämäni vaikeimmat kuukaudet vaikkakin samalla onnelliset. Tunteet on mennyt hirmuista vuoristorataa ja niin paljon on tapahtunut. Pelkoa, vihaa, katkeruutta, ahdistusta, epätoivoa, iloa, onnea, rakkautta ja uuden oppimista. Muistan vieläkin sen sokkitilan, kun Konsta syntyi ja sen helpotuksen, kun kuulin itkun. Mun poika elää. Ja se elää edelleen. Konsta saa toistaiseksi onneksi olla kotona, vaikka sairaalassa usein käydäänkin pieniä pätkiä kääntymässä.  En vieläkään aina meinaa tajuta millaista tämä elämä oikeasti on. Sitä on niin tottunut kaikkeen normaalista poikkeavaan. Joka ilta kun pistän Konstalle saturaatio-anturin ja happiviikset en sen enempää sitä ajattele. Tai kun viritän ruoka-pumpun ja herään yöllä sen piipitykseen. Tai se että en tarvitse edes valoja huoneeseen nostaakseni yöllä happiviikset takaisin nenään ja kiristääkseni niitä, jotta saturaatiot nousevat uudelleen. Kaikki menee jo