Kauan odotettu peg ja pari muuttujaa

Me suunnattiin viime viikon alussa vihdoin Kuopioon Konstan kauan odotettuun peg-letkun asennukseen. Samalla reissulla oli suunnitteilla hoitaa Pepin mahdollisesti viimeinen sydänkontrolli Kuopiossa, sekä ruokatorventähystys-kontrolli. Toiveissa oli kotiutua viikonloppuna jos kaikki menee hyvin.

Tiistaina saavuttiin KYS:iin ja tavattiin Konstan leikkaava Kirurgi. Käytiin asiat läpi ja lupaili, että mahdollisesti saadaan jo lopullinen Peg-nappi asennettua eikä tarvita ensiasennus-letkua. Siitä siirryttiin osastolle ja alettiin tutustua alustavasti hoitajan johdolla napin käyttöön ja hoitoon. Konsta kävi kylvyssä ja aamulla oli ensimmäisenä leikkauslistalla.

Keskiviikkona ennen kahdeksaa Konsta lähti kohti leikkausta ja me Pepin kanssa suunnattiin sydänpolille. Pepin sydän sai "terveen paperit" eikä KYS:in seurantaa tarvita. Mikkelissä vielä seurataan, mutta senkin voi unohtaa jos ei muutoksia tapahdu. Konstan leikkaus itsessään meni hyvin ja saatiin suoraan nappi asennettua, niinkuin Kirurgi oli alustavasti lupaillut. Vauvateholla käytiin heräilemässä ja illalla päästiin vihdoin takaisin osastolle. Tässä välissä Peppi hoiti omat kylpynsä ja alkoi valmistautua omaan tulevaan tähystykseensä.

Ensimmäisen yön leikkauksen jälkeen Konsta oli tosi kipeä. Itkeskeli paljon ja torstai aamuna Pepin lähdettyä tähystykseen Konstan hengitys muuttui ja saturaatiot tipahtivat. Aikamoinen härdelli huoneessa kävi hoitajien ja lääkärien tehdessä työtään. Konsta siitä tokeni, mutta tarvitsi useita kertoja avaavia lääkkeitä sekä imuja. Myös lisähappi viiksistä oli jatkuvasti käytössä. Lisäksi otettiin röntgenkuvat keuhkoista ja vatsasta, sekä kurkunpää tähysteytiin mahdollisten vaurioiden pois sulkemiseksi. 

Mä lähdinkin sitten vauvateholle jo Pepin edeltä pumppaamaan maitoja pois räjähtävistä tisseistä. Pian Peppi pääsikin tähystyksestä ja hetki siinä heräämistä odoteltiin. Peppi herättyään alkoi syömään reippaasti ja päästiinkin siirtymään lähes heti takaisin osastolle. Kirurgi kävi kertomassa ruokatorven olleen paremmassa kunnossa tällä kertaa. Ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä ja Konstankin vointi oli hieman parempaan päin.

Mä pääsin yöksi toiseen huoneeseen nukkumaan ja Peppi tuotiin vain välillä syömään. Vähän ennen 2 yöllä hoitaja tuli pyytämään mua lasten luokse katsomaan Konstaa. Kyseli onko ihan normaalin oloinen. Konsta söi tosi raivokkaasti ja äänekkäästi tuttia ja kädet säpsähteli tasaisesti. Sanoin että outoa on mahdollisesti. Ainakin tutin syönti, koska ei ole moniin kuukausiin syönyt tuttia juuri ollenkaan eikä koskaan tuolla tavalla. Sitten siirryin Konstan naaman luokse ja huomasin puoliksi auki olevat silmät, jotka seilasivat kovasti puolelta toiselle enkä saanut poikaan ollenkaan kontaktia. Hälytettiin lääkäri paikalle varmuudeksi. Kohtaus ehti loppua ennen lääkärin tuloa ja jäätiin odottamaan jäisikö se ainoaksi.

Perjantain aikana Konstan hengitys helpottui ja päästiin avaavista lääkkeistä eroon. Kohtauksia tuli perjantaina vielä kaksi lisää. Tämän jälkeen lääkäri päätti, että viimeistään maanantaina otettaisiin EEG jos tilanne kohtausten osalta pysyy hallinnassa viikonlopun ajan.

Lauantai ja sunnuntai meni vähän hohhaillessa. Konstalta napsahti yksi avannekanavan muodostusta auttava ankkuri irti, muttei siitä kuulemma ole haittaa kun kaksi jäi vielä jäljelle. Peppi kirjattiin osastolta ulos ja Konstan vointia seurattiin ympäri vuorokauden hoitajan ollessa huoneessa. Lisää kohtauksia ei onneksi tullut ja lisähappi päästiin purkamaan kokonaan pois. Konsta alkoi saturoitua täyttä 100 jopa nukkuessaan ensimmäistä kertaa kuukausiin.

Maanantaina aamusta Konstalta otettiin kontrolli keuhkokuvat, jotka olivat kunnossa. EEG otettiin myös ja Konstalle määrättiin epilepsia lääkitys päivittäin, sekä kohtauslääke lisäksi.

Kaiken tän hullunmyllyn jälkeen päästiin hyppäämään taksiin kohti kotia! Illalla saavuttiin kotiin ja nostin Konstan onnellisena kaukalosta syliini. Samalla kuului napsahdus ja toinen kolmesta ankkurista irtosi. Paniikissa aloin soittamaan sairaalaan ja mielessä pyöri vain menolippu takaisin. Pitkien keskustelujen jälkeen sain luvan jäädä kotiin. Jos vointi pysyy hyvänä ja maito menee ongelmitta ei hätää ole.

Nyt vihdoin ollaan saatu rauhoittua kotiin hurjan reissun päätteeksi. Mä niin toivon, että kaikki menee hyvin ja saadaan olla koko perhe kotona. Uuden opettelua on paljon peg-napin ja epilepsian myötä, mutta mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi.