Erityismatkalla

Pian on aika juhlia 1v synttäreitä. Sitä odotettua juhlaa. Juhlaa jossa oli tarkoitus loistaa 2 sankaria. Kaksi pientä jotka eivät ehkä vaikuttaisi vuoden ikäisiltä. Nyt on vain yksi sankari ja yksi enkeli. Viimeinen kuukausi on mennyt tosi hyvin ja ollaan perheen kesken nautittu elämästä. Lisäksi ollaan muisteltu viimeistä vuotta ja käyty usein Konstan haudalla. Mun olo on ollut tosi hyvä, enkä ole tainnut juurikaan edes itkeskellä hautajaisten jälkeen. Tai en mä itkenyt hautajaisissakaan kuin kerran.  Mutta nyt vajaa viikko ennen kaksosten syntymäpäivää mulla onkin paska olo. En ole jaksanut kauheasti suunnitella edes juhlia, enkä ole kaikille edes viestillä kutsua laittanut enkä kenellekkään kellonaikaa ilmoittanut. Mä en vaan jotenkin pysty. En edes tiedä miltä musta oikeasti tuntuu, kun ei tätä tunnetta pysty kuvailemaan. Sitä on niin pitkään pitänyt olla vahva. Mä oon vuoden ollut vahva. Mä oon vaan painanut menemään. Kerran oon sentään raivonnut miehelle viskoen t