Erityismatkalla

On tuntunut viimeaikoina tosi vaikealta alkaa kirjoittaa. Kotona ollessa meininki on ollut melko hurjaa. Tuntuu ettei aikaa riitä mihinkään ylimääräiseen ja mulla on olleet hermot todella kireällä. Unohdettiin käydä jopa 5kk neuvolassa! Saatiin kuitenkin uusi aika varattua seuravaksi päiväksi. Hienosti vauvat on kasvaneet, Konsta jo 6,5kg&55cm ja Peppi 5,7kg&62cm. Nyt sitten viime torstaina aloin kiinnittää huomiota Konstan pahanhajuiseen pissaan, jota tuli ihan tolkuttoman paljon. Sairaalaanhan sitä oli taas lähdettävä ja osastolle Konsta joutui jäämään. Virtsassa kasvaa bakteeri ja kaksi antibioottia menee nyt suonensisäisesti. Tulehdusarvot ovat onneksi laskeneet, mutta tämä viikko ainakin siellä oltava. K onstan vointi alkaa olla onneksi todella hyvä, eikä ole enää edes virtauksia/happiviiksiä tarvinnut. Sehän siis tarkoittaa sitä, että elämä kotonakin helpottaa jos laitteita ei juurikaan tarvita. Peppi on rokotusten saannin jälkeen huutanut nyt viikon yötä-p

Eilen meillä oli sairaalassa palaveri missä kävimme läpi neurologin, lastenlääkärin ja psykologin kanssa meidän kaksosten tilanteet ja hoidon rajaukset. Pepin kohdalla näyttää kaikki nyt vallan hyvältä. Peppi on kehittynyt ikätasonsa mukaan. Myös magneettikuvat aivoista näyttävät todella hyviltä. Neurologin mukaan Pepin aivot ovat rakenteiltaan täysin normaalit, epilepsia herkkyyttä lukuunottamatta. Se miten kromosomi muutokset tulevat vaikuttamaan ei tietysti voida tietää. Pepin kohdalla ei lääkärit, eikä me vanhemmat koettu tarpeelliseksi tehdä hoidon rajoitusta. Myös Konstan tilanne käytiin läpi. Katsottiin aivojen magneettikuvat. Ei siellä juuri poimua ole, vaikkakaan ei se yllätys ollut. Konstalla oli nyt ensimmäinen funssa, joka vaati 2,5 viikon osastolla olon. Edelleen näin kuukautta myöhemmin seurataan ympäri vuorokauden kotona saturaatioita ja tarvittaessa annetaan lisähappea. Konstan kehitystä mietittiin myös ja eihän sitä paljon ole tapahtunut, vaikkakin jotain on

Meillä on 4 vuotias esikoinen Fanny, joka on biologisesti vain minun, mutta jonka mieheni on kasvattanut ja omakseen ottanut. Koko raskausajan Fanny odotti malttamattomana pikkuveikkaa ja pikkusiskoa. Vauvat olivat tärkeitä jo mahassa ollessaan. Useita kertoja päivässä Fanny tuli silittämään ja pusuttamaan mahaa, sekä jutteli vauvoille. Joka ilta pikkuveikalle ja pikkusiskolle annettiin hyvänyönsuukot mahanläpi. Kun vauvat syntyivät niin ekat pari viikkoa soiteltiin videopuheluita ja ihasteltiin vauvoja sitä kautta. Sen jälkeen Fanny pääsi meidän luokse sairaalaan vauvateholle. Heti alusta asti Fanny piti vauvoja sylissä, lauloi, lohdutti ja hoivasi. Kotiuduttua hoivaus on jatkunut. Nyt vauvojen ymmärtäessä leluista jotain, esikoinen leikittää heitä mielellään. Vauvoista hän kertoo ylpeänä kaikille, koska onhan ne kaksi kaikista rakkaimmat. Joka ilta vauvat saavat hyvänyön suukot ja halit. Jos jompikumpi ei ole paikalla, lähettää Fanny ikkunasta lentosuukon ja halin. Vau