Tää on ihan paskaa

Usein mä mietin et tää elämä on ihan paskaa. Istun pihalla yksin ja itken. Mä en jaksa enkä halua tätä. Mä en ole pyytänyt tätä. Mä en halunnut kahta sairasta lasta. En halunnut lasta joka tulee kuolemaan aivan liian pian. Mä en ole halunnut, että joudun jatkuvasti katsomaan mun lasten kipua. Miksi tälläistä edes pitää tapahtua. Onko tää joku kosto mulle, jostakin mitä olen tehnyt?
 

 Mä en todellakaan ole kokoajan vahva supermutsi. Mä olen äiti, joka rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään. Mä olen äiti, joka väsyy tai on jatkuvasti yliväsynyt. Mä olen äiti, joka nykyään liian usein huutaa. Mä olen äiti, joka unohtaa liian usein olla myös puoliso. Mä olen äiti, joka usein huomaa illalla olleensa kokopäivän elossa vain energiajuomalla ja pepsillä. Äiti, joka nukkuu aamulla puolituntia pidempään jos mahdollista, vaikka se tarkoittaisi vaipan räjähtämistä. Äiti joka kerää suurimmat koirankarvapallot roskiin vaikka pitäisi imuroida. Äiti joka itkee sairaalassa, kun ei jaksa ja tarvitsee apua. Mä olen äiti joka yrittää parhaansa tässä äärimmäisen paskassa tilanteessa. Mä olen vaan ihan normaali äiti.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

28.3.2019

Kuva
"Annoit mulle unelman, matkan uskomattoman. Ootko siellä kun mä tuun? Saanko taas sua koskettaa?" Sieltä se päivä saapui. Se kauan pelätty päivä saapui. Torstaina aamuyöllä heräsin mun puhelimen soimiseen. Näytössä oli vain numero, mut sisimmässäni tiesin puhelun olevan sairaalasta. Lääkäri soitti ja kertoi Konstan tilan olevan huono. Vointi oli hetkessä romahtanut ja sykkeet oli laskussa. Samantien ylös sängystä, vaatteet päälle, Pepille maitoa ja yökkäri päällä kaukaloon. Meillä oli yöhoitaja kotona, joka lähti viemään meitä sairaalaan. Noustiin rampista 5 tielle ja mun puhelin soi taas. Taas pelkkä numero. Kello oli 4.09 ja vastasin. Konsta oli nukkunut pois 4.06. Itkin koko matkan sairaalaan. Matka tuntui ikuisuudelta.  Huone 4 luki ovessa ja romahdin. Mun pieni poika oli lempihoitajan sylissä ja näytti nukkuvalta. Otin pojan syliin, suukotin, itkin, kuvasin ja lauloin. "Ethän pelkää pimeää siel on monta kynttilää. Ja viimein sun matkaan ei p
Lue lisää

Hiljaiseloa

Kuva
On tullut kysymyksiä miksi blogissa on hiljaista. Siihen ei ole ihan yksiselitteistä vastausta. Oma olo on ollut hyvin vaihteleva. Välillä tuntuu, että olisi paljon kirjoitettavaa, mutta en saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Monta kertaa olen alkanut kirjoittaa uutta tekstiä ja aina se on jäänyt kesken. Ajatukset pomppii monien eri asioiden ympärillä ja on vaikeaa saada siitä sujuvaa kirjoitusta, mitä pystyisi lukemaan. Paljon on tapahtunut ja vaikeaa miettiä mistä kohdasta lähtisi purkamaan. Meille kuuluu melko vaihtelevaa. Peppi on sairastanut, on tutkittu ja uusia diagnooseja on tullut. Kehitys laahaa entistä enemmän perässä ikätasoon nähden vaikka edistystä tapahtuu kuitenkin hiljalleen. Peppi ei edelleenkään nouse lattiantasosta istumaan/konttamaan tai muutakaan. Kuitenkin liikkumaan pääsee kierimällä ja tuettuna istuminen on alkanut parantumaan. Tämän kehityksen myötä kehitysviivästymä diagnoosi muuttui kehitysvamma diagnoosiksi. Eli nyt sitten voidaan todeta molemp
Lue lisää

Tyhjä paikka

Kuva
Pian on aika juhlia 1v synttäreitä. Sitä odotettua juhlaa. Juhlaa jossa oli tarkoitus loistaa 2 sankaria. Kaksi pientä jotka eivät ehkä vaikuttaisi vuoden ikäisiltä. Nyt on vain yksi sankari ja yksi enkeli. Viimeinen kuukausi on mennyt tosi hyvin ja ollaan perheen kesken nautittu elämästä. Lisäksi ollaan muisteltu viimeistä vuotta ja käyty usein Konstan haudalla. Mun olo on ollut tosi hyvä, enkä ole tainnut juurikaan edes itkeskellä hautajaisten jälkeen. Tai en mä itkenyt hautajaisissakaan kuin kerran.  Mutta nyt vajaa viikko ennen kaksosten syntymäpäivää mulla onkin paska olo. En ole jaksanut kauheasti suunnitella edes juhlia, enkä ole kaikille edes viestillä kutsua laittanut enkä kenellekkään kellonaikaa ilmoittanut. Mä en vaan jotenkin pysty. En edes tiedä miltä musta oikeasti tuntuu, kun ei tätä tunnetta pysty kuvailemaan. Sitä on niin pitkään pitänyt olla vahva. Mä oon vuoden ollut vahva. Mä oon vaan painanut menemään. Kerran oon sentään raivonnut miehelle viskoen t
Lue lisää